henkilöt:

Minä
Neiti
Eukko
Sakerdon Mihailovitsh
 
 

Alkusoitto

Johdanto:

Kirjailija (Minä) tapaa pihalla oudon eukon ja kysyy tältä kelloa. Eukko käskee hänen katsoa itse ja näyttää kelloa, jossa ei ole viisareita. Hämmentynyt kirjailija jatkaa matkaansa, mutta outo eukko jää kaivelemaan hänen mieltään. Kadulla hän törmää vanhaan tuttuunsa Sakerdon Mihailovitshiin.

Kohtaus I

Kirjailija tuumiskelee asunnossaan päivän tapahtumia ja suunnittelee kirjoittavansa kirjan ihmeidentekijästä, joka ei tee koskaan ihmeitä. Hänen oveensa koputetaan. Ovella on jälleen eukko, joka tunkeutuu kirjailijan kotiin ja käskee tämän mahalleen lattialle. Ärtynyt kirjailija vastustelee mutta huomaa pian olevansa mahallaan. Hän menee tajuttomaksi.

(Välisoitto)

Kirjailija herää tajuttomuudestaan ja ihmettelee, mitä oikein on tapahtunut. Hän järkyttyy yhä lisää kun huomaa eukon lojuvan hänen nojatuolissaan — kuolleena. Ruumiista täytyy päästä jollakin tavalla eroon...

Kirjailija potkaisee ruumista ja panee piipuksi. Kuollut eukko alkaa liikkua ja ryömii pian kirjailijaa kohti. Eukko molottaa venäjänkielisiä iskulauseita ja pakottaa kirjailijan polvilleen. Tämä pakenee kammottavaa hahmoa rappukäytävään. Siellä hänelle ilmestyy nuori viehättävä neiti.

Kohtaus II

Kirjailija keskustelee neidin kanssa, mutta samaan aikaan eukon ruumis häiritsee häntä. Kirjailija yrittää estää neitiä näkemästä ja kuulemasta mekastavaa eukkoa. Kirjailija ja neiti toteavat kummatkin pitävänsä enemmän votkasta kuin oluesta, ja neiti ihastuu myös kirjailijan piipunpolttoon. Eukko häiritsee heitä, ja kirjailija päättää paeta Sakerdon Mihailovitshin luo.

Kohtaus III

Kirjailija ja Sakerdon Mihailovitsh nauttivat yhdessä votkaa ja keskustelevat lapsista ja vainajista. Kirjailija kertoo ihanasta neidistä, ja Mihailovitsh kehottaa häntä naimaan neidin. Sitä hän ei voi tehdä, koska kuollut eukko on yhä hänen asunnossaan...

Kirjailija tahtoo tietää, uskooko Sakerdon Mihailovitsh Jumalaan. Sellaista on tahditonta kysyä, vastaa Mihailovitsh. Yhtäkkiä kirjailijan asunnossa räjähtää, ja sieltä istuukin neiti seinäkello sylissään.

Epilogi

Neiti ja kirjailija ystävystyvät. Molemmat pitävä votkasta, ja kirjailija kysyy myös neidiltä, uskooko tämä Jumalaan. Neidin vastauksen kuultuaan kirjailija lausuu: "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen."