Daniil Harms
(1906 - 1942) - Venäjän ja maailman kirjallisuuden merkittävimpiä absurdikkoja!
 

Daniil oli oikeasti nimeltään Daniil Ivanovitsh Juvatshov, mutta käytti useita erilaisia taiteilijanimiä, koska uskoi ihmiselle tuovan huonoa onnea, jos nimi on aina sama. Harms miellytti häntä eniten, ehkä sen "harmeihin" johtavan mielleyhtymän vuoksi.

Harms oli yksi neuvostoliittolaisen kirjallisen kukoistuskauden, 20-luvun, suurista kokeilijoista, runoilijoista jotka tekivät usein taidetta myös elämästään. Harms perusti yhdessä muiden kirjoittajien, kuvataiteilijoiden ja muiden taiteilijoiden kanssa OBERIU -nimisen ryhmän (nimi tulee sanoista "Todellisen taiteen yhdistys"), joka oli erityisen kuuluisa järjestämistään runollisista illanvietoista, joissa yleisö sai todistaa kummallisia poikkitaiteellisia tempauksia.

Sosiaalisen realismin noustessa 30-luvun koittaessa ainoaksi hyväksytyksi taiteen tyylilajiksi, OBERIU joutui lopettamaan toimintansa. 30-luvulla Harms tunnettiin lähinnä lastenkirjoistaan. Elämä noina vuosina oli eksentriselle keikarille kovaa, hän näki ajoittain nälkää ja pelkäsi ihmisiä.

Harms ei koskaan joutunut julkisesti ankaran riepottelun kohteeksi, mutta aatteellisesti epäilyttävänä hänet vangittiin 30-40 -lukujen vaihteessa. Hän kuoli ilmeisestikin Pietari-Paavalin vankilalinnoituksessa kehnoihin oloihin Leningradin piirityksen aikana 1942.

Harmsin tuotanto on koottu hänen kuolemansa jälkeen sekalaisista lippusista ja lappusista ja erilaisista maailmalla ajelehtineista versioista. Länsimaissa häntä on jo pitkään arvostettu absurdin yhtenä suurimmista mestareista. Hänen teksteilleen tyypillistä on epäloogisuus, töksähtelevyys, villi väkivaltaisuus ja mitä kaameimpien asioiden rauhallinen toteaminen. Harmsin lukeminen on hauskaa, mutta myös "outoa levottomuutta" herättävää.

Harmsilta on suomennettu kertomuskokoelma "Sattumia" (WSOY 1988, koonnut ja suomentanut Katja Losowitch), josta löytyy myös Harmsin ehkä tunnetuin kertomus "Eukko".
 
 
 

Putoilevat mummot
(Daniil Harmsin tarina)

Eräs mummo putosi ikkunasta liiallisen uteliaisuutensa vuoksi, ja
murskautui maahan.

Toinen mummo kurkotti ikkunastaan nähdäkseen ruumiin maassa, mutta
liiallisen uteliaisuutensa vuoksi putosi hänkin ja
murskautui.

Sitten putosi ikkunasta kolmas mummo, sitten neljäs, ja viides.

Kun kuudes mummo putosi ikkunasta, kyllästyin katselemaan niitä ja
menin Maltsevin torille, missä kuulemma joku oli antanut sokealle
villaisen shaalin.

(suomennos Karla Loppi)